hento

miltei huomaamaton

tiedän sen kuitenkin olevan 

kevyt hengitys ihollani

tuskin havaittava

syke rinnassani

tuskin ajatuksissani

rakkaus niin hento

kestää voimakkaatkin tuulet

(inspiraatio: Runotorstai)

Herkkä

on kuin sydäntä raaputtelisivat
sisintäni kalvavat ajatukset

kaksin käsin riivin niitä irti
heittelen syrjään ja peittelen

niin haurasko on se luottamus
itseenikö vaiko toiseen

(inspiraatio: Runotorstai)

Kosketa

Kosketa kuin näkisit minut sormillasi

Tee minut todeksi

Lämmitä sieluani ihon kautta

Ole minulle toinen iho

Kosketa minua kokonaan

korvien väli

hivele mielikuvitustani
tunkeudu ajatuksiini
rakastele aivojani

kiehdo mieltäni ja anna haaveille siivet

avaa suusi
näpyttele näppäimiä
anna jotain itsestäsi

lennetään yhdessä sänkyyn

Valmis

Haluan heti.
Mutta olenko valmis?

Ehkä tämä odotus onkin se, joka valmistaa meidät molemmat.
Valmiiksi toisillemme, valmiiksi siihen hetkeen.
Valmiiksi nauttimaan.

Jospa valmius ei ole päätös vaan se hetki, jolloin se tapahtuu.
Vaikka haluan olla valmis nyt, niin odotan.

Huomisiltaa.


(inspiraatio: Runotorstai)

Odotan

Jälleen odotan.

Nautin hetkestä ja odotan. Kuuntelen kehoni kuiskailua, ihoni ikävää.

Illalla olet jälleen vierelläni. Odotus kihelmöi rinnoissani ja jalkovälissä.

Haluan. Kaipaan kosketustasi, lämpöäsi ja kovuuttasi.

Istun tässä ja odotan.